Mikä elämässäsi olisi toisin Ystäväni

jos ottaisit todesta sen, mitä tunnet.

Uskaltaisit muistaa sen, minkä kumminkin tiedät.

Katselisit sitä, minkä jo melkein näet.

Pukisit arkesi käytännöksi sen, mitä unelmana itsessäsi elätät.

 

Mitä elämässäsi tapahtuisi Ystäväni,

jos astelisit mielesi kellariin.

Löytäisit hillopurkkeja hyllyittäin,

hyvässä järjestyksessä, hyvin säilöttyinä,

vuosiluvut yhä luettavissa.

Katselisit, koskettaisit purkkeja varovasti.

 

Suolaisia  kyyneleitä viiden litran purkillinen,

niin, se oli silloin kun...

Puolen litran purkeissa kysymättä jääneitä kysymyksiä,

juuri sinä vuonna tuli hyvä sato...

Ja tuossa Unelmien Purkki, päältä jo homehtunut

- käyttämättä kokonaan

Noissa pienten mielihalujen purkeissa

on sisältö aivan kuivettunutta

- vedessä liottamalla, ehkä tuoksun vielä tavoittaisi

Tuolla kellarin kauimmaisessa nurkassa,

kököttää purkeista suurin, kansi paineesta kuprullaan.

Kovettunutta vihaa, käristettyjä kirouksia.

 

Huokaisisit hiljaisesti,

tallessa siis kaikki, sekin purkki, ja tuo.

Ja sitten tulisi halu, halu siivota kellari.

Avata jokainen purkki, kuurata hyllyt,

antaa tuulen täyttää tila...

 

Mikä siis elämässäsi muuttuisi Ystäväni,

jos alkaisit olla kokonaisena totta.

Vähitellen oppisit huomaamaan mitä tarvitset

- ja pyytäisit sitä -

Vihdoinkin söisit elämäsi päivät säästämättä, säilömättä.

Kaikki tuoreeltaan, tuoksuin ja vuotavin vesin.

 

(alkuperäistä Irja Askolan runoa hieman itse muokaten)