Olen aina ollut kiinnostunut unista. Enkä suinkaan pelkästään siksi, että ajattelen näkeväni niitä niin paljon koska minulla on vilkas mielikuvitus, tai että ehkä minussa on ripaus ”kykyä nähdä tulevaisuuteen”, koska ne joskus enteilevät jotain tapahtumaa. Toki em. asiat ovat osa kiinnostustani, mutta olen aina ajatellut unien myös olevan jollain lailla ”tärkeä juttu” muutenkin, ja tänään katsomani Prisma-ohjelma vahvisti tuota ajatusta.

Viimeisen vuoden aikana olen lähes poikkeuksetta nähnyt negatiivissävytteisiä unia. Unet ovat olleet joko aivan selkeästi painajaisia, tahi sisällöltään jollain lailla kaoottisia. Oli unen aihe aivan mikä tahansa, pääsisältö kuitenkin on se, ettei mikään onnistu. Silloin harvoin kun jotain ihanaa on tapahtumassa, poikkeuksetta herään. Siis poikkeuksetta. Eikä uni koskaan jatku. Tällaisille unille löytynee syy suurelta osin viimekesäisestä traagisesta tapahtumasta (josta kirjoitan joskus, aivan varmasti, mutta vielä eivät voimat riitä..), sekä paljonkin stressitekijöitä sisältäneestä elämästäni yleensä. Mutta katsomani ohjelma antoi paljonkin ajattelemisen aihetta..

Ohjelman esittämän tutkimuksen mukaan REM – ja Non – REM – unet tulevat yön aikaan vuorotellen. REM – unet aktivoivat aivojen negatiivisia tuntemuksia ja ajatuksia tuottavaa aivojen osaa. Non – REM – unet taas tuovat mukanaan positiivisia unia ja tuntemuksia. Masentuneiden ihmisten on tutkittu näkevän enemmän tai pelkästään REM – unia. Syönhän minäkin mielialalääkkeitä, ja näen kenties ainoastaan niitä REM – unia, mutta millä päästä käsiksi Non – REM – uniin? Ja viivästyykö viimekesän- ja viimevuosien tapahtumista toipuminen juuri siksi?

Myös suomalaista unien tutkijaa haastateltiin. Hänen mukaansa juuri painajaisunet ovat tarpeellisia. "Ilman pahoja painajaisia ihmiskuntaa ei mahdollisesti olisi." Eli hänen mukaansa painajaiset nimenomaan valmistavat ihmistä selviytymään valve-elämän väistämättä mukanaan tuomista haasteista. Tätä ajatellessani herää mielessäni kysymys: "Olenko mahdollisesti toipumassa ja saamassa voimia kohdata tulevat haasteet?."

Ohjelmassa myös kerrottiin, että unien avulla on mahdollista edetä ja selvittää ongelmia. Historia kertoo paljonkin unien kautta löytyneistä ratkaisuista. Ennen nukahtamista tarvitsee vain  esittää tietty asia jolle ratkaisua toivoisi, ja uni voi hyvinkin antaa vastauksen. Tämä kuitenkin on harjoituksen takana.

Minulle ainakin jäi pohdiskeleva olo. Ovatko nähdyt uneni aivan täysin selitettävissä, ja kykenisinkö todellakin vaikuttamaan olotilaani ja tulevaisuuteeni niiden avulla? Tutkimus nimittäin väittää, että unilla on suora yhteys ihmisen psyykkiseen olotilaan. Ja että unet todellakin ovat tärkeitä. Ne auttavat ihmistä "pysymään unessa" ja voimistumaan. Aivohalvauspotilailla nimittäin usein unennäkö katoaa, ja silloin uni on kaikkea muuta kuin rentoutavaa. Toipumisen myötä kun unet jälleen palaavat, on valveilla olo huomattavasti laadukaampaa.

Paljon antoi kyseinen ohjelma ainakin minulle ajattelemisen aihetta. Tästä edespäin koetan odottaa uniltani muutakin, kuin "kakkakikkareita" (joiden käsittely tietää rahaa)