Juhannuspäivänä alkoi koko porukka olla jalkeilla vasta puolenpäivän jälkeen, mutta rankka työviikko juhlien järjestämisineen sekä Juhannusaatto kaikkine tapahtumineen vaati veronsa. Pikkupilttien äidit lapsineen tosin olivat hääräilleet jo useamman tunnin, mutta viimeisetkin nukkujat heräilivät uuteen päivään lounasaikaan mennessä. Eräkämpältä tullessaan olivat Ivan, Igor, Einar, Edgar, Hugo ja Helmut löytäneet neljä ansoissa pyristelevää jänistä, joita he nyt grillattavaksi valmistelivat. Iisakki kyseli veljeksiltä tarkkaan missä päin ansat olivat sijainneet, sillä naapureiden kanssa oli sovittu ettei toisten apajille mennä. Onneksi kaikki ansat sijaitsivat juuri Iisakin tontin rajoilla, joten omia olivat. Kun jänikset oli vartaassa grillattu ja loput edellisillan tarjottavista nostettu pöydälle, riitti koko porukalle reilusti syötävää ja jäihän tuota jonkin verran vielä illaksikin.

Päivä sujui rauhallisissa merkeissä. Siivoiltiin paikkoja, pakkailtiin pikkuhiljaa tavaroita ja tutustuttiin uusiin sukulaisiin. Mukava yhdessäolo, puheensorina ja nauru täyttivät koko Arivedercin ja Iisakin tontin. Kaikki lapset, vauvoja lukuun ottamatta, olivat kovasti tohkeissaan viikinkilaivasta. Iltapäivän aikana ottivatkin Synnove ja Harald aina puolen tusinaa lasta kerrallaan reilu tunnin mittaiselle souturetkelle. Isoimmat lapsista olivat aikuisten kanssa airoissa, sillä tavoin saatiin kevyt laiva etenemään hyvää vauhtia. Puolessa välissä pidettiin välipalataukoa ja isommat lapset saivat kalastella. Yhteistuumin saivatkin Arivedercin ja Luigin esikoiset Melinda ja Milena sekä Synnoven esikoiset Isla ja Nuutti kiskottua laivaan lähes yksitoistakiloisen lohen vonkaleen. Siitäpä saikin loimutettuna oivan lisän iltaruualle, ja keittivätpä Arivederci ja Laina vielä riistakeitonkin lopuista poron- ja jäniksenlihoista. Tänään ei boolia nautittu (mihin lienee kadonnut se edellisiltainen viitisenkymmentä litraa, ynnä korillinen ”Haraldin Huikkaa?), sillä kaikki vieraat olivat lähdössä kotimatkalle jo aamuviiden aikaan. Saunottiin kuitenkin niin, että Iisakin saunalaavun ”perustukset” rytkyivät, ja nautittiin maittava illallinen. Hieman haikea oli tunnelma, mutta kaikki kuitenkin tiesivät sisimmässään että upeita asioita oli tapahtunut, ja aivan varmasti myös tulisi tapahtumaan, mitäs muutakaan, tällä porukalla.

 Aamuviideltä oltiin nautittu jo pikaiset nuotiokahvit, rieskaleipiä ja karpalomehua ja alettiin valmistautua kotimatkalle. Arivederci oli pakannut jokaiselle seurueelle ison pärekorillisen rieskasia ja muutaman pullon mehua matkaevääksi. Melkoinen karavaani Iisakin tontilta lähtikin matkaan: Laina, Luigi ja lapset lähtivät samalla kyydillä Inariin kuin olivat tulleetkin, eli kyläläisten ohjastamilla mönkijöillä. Inarista matka jatkuisi linja-autolla kohti Rovaniemeä, josta lennettäisiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lento Helsingistä Venetsiaan lähtisi kolmen aikaan iltapäivällä. Kleinbussilla matkaajatkin, eli Onni ja Oiva perheineen käänsivät auton nokan kohti etelää. Pian Kleinbussin kadottua näkyvistä, matkaan lähtivät myös Synnove ja Ottilia lapsineen vankkureilla. Kotia kohti lähtivät Vanaja-traktorillaan myös Orvokki, Yrjö ja Milli. Nyt vain matkaan tulisi ”pienoinen” mutka, sillä Vanajan lavalle olivat tulossa Harald poikineen. Heidän määränpäänsä oli käsivarressa sijaitseva Hetan kylä

 

 Tenon Juhannus oli roihauttanut ilmiliekkiin kokon lisäksi myös Synnoven ja Haraldin rakkauden, joten pitkään Haraldin mielessä itänyt ajatus jättäytyä viimein maihin tuntui juuri nyt hyvältä toteuttaa. Myöskään pojat eivät tuntuneet enää olevan innokkaita jatkamaan elämää viikinkilaivalla, joten Hetan asukasluku kasvaisi kertaheitolla kahdeksalla riuskalla miehellä. Viikinkilaiva päätettiin lahjoittaa häälahjaksi Arivedercille ja Iisakille, jotka olivatkin kovasti innoissaan saadessaan hienon vetonaulan ravintolansa yhteyteen, voitaisiinhan sitä vuokrata asiakkaiden käyttöön, tai vaikkapa hääsviitiksi...  Ottilia oli ikionnellinen miesten tekemästä ratkaisusta, saihan hän viimein isän ja veljet maihin asumaan, ja vieläpä samalle kylälle! Asuinjärjestelyjä oltiin illalla hieman mietitty, sillä Synnoven ja Ottilian kotiin eivät pojat enää mahtuisi. Yhteistuumin päätettiinkin, että pojat rakentaisivat jokainen itselleen kodan eri puolille suurta tonttia. Vaan mistäpä työpaikat isolle miesporukalle? Sekin ongelma ratkesi helposti, sillä Synnove tiesi Hetassa olevan myynnissä isohkon koiravaljakko- ja moottorikelkkayrityksen. Sesonkiaikaan kylällä kävi paljonkin turisteja, ihan ulkomaita myöten, joille "ohjattuja safareja" niin koiravaljakoilla kuin moottorikelkoillakin järjestettiin. Perheyritys oli elättänyt sen vetäjinä toimineet isän, neljä poikaa ja kaksi tytärtä ihan hyvin. Nyt olivat pojat kuitenkin muuttamassa etelään, tyttäret perustamassa perheitä Hetaan, ja vanha isäkin haikaili eläkkeelle pääsyä. Yrityksen jatkamisesta riittäisi kyllä työsarkaa kaikille Rottenweilerin miehille. Pojat jo keskenään naureskelivatkin, että toivottavasti asiakkaissa olisi paljon sinkkunaisia, joista sitten voisi vaan parhaat emänniksi valita. Myös sesonkiajan ulkopuolelle ajateltiin keksiä jonkinmoista uutta yritystoimintaa, vaikka talviaika hyvät tulot toisikin.

 

 

Niin. Nyt oli Juhannus vietetty, samoin yhdet häät ja kahdet ristiäiset. Yksi perhe oli löytänyt toisensa, yksi rakkaustarina saanut alkunsa, kuten myös muutama uusi jäsen sukuun. Orvokki nimittäin oli pieniin päin, samoin Tuulia ja olipa raskaana Synnovekin. Loppukesästä saisi alkunsa Taigankin pikkuveli, joten seuraavana kesänä oli tiedossa taas muutamat sukujuhlat. Voi tätä Suomen suvea, ja Arivedercin poronsarvipastaa. Tästä nimittäin tulisi syksyn mittaan hitti niin Nuorgamin Pastaravintolassa kuin Tiitiäisten kyläkaupassakin, jonne sitä keitettävänä kuivapastana toimitettaisiin. Ja jos mokoma meno jatkuu lienee vain ajan kysymys, kun nousuun lähtee koko Suomen väkiluku...