Oli Juhannusaatto. Koko yön oli satanut, ja varhain aamulla viiden aikaan, tyttäriään imettänyt Teresa ajattelikin, että juhlat on varmaankin kokonaisuudessaan parempi siirtää sisätiloihin. Onneksi tilaa siihenkin oli. Heti kuuden jälkeen sade kuitenkin lakkasi, ja sadepilvet tuntuivat haihtuvan. Porukka alkoikin yksi toisensa jälkeen heräillä aattoaamuun, ja aamupalan jälkeen touhuilla viimeisiä ristiäisjärjestelyjä. Mieraslompolosta oli kutsuttu kastetta toimittamaan rovasti Usko Suurvalkea, jonka oli määrä saapua puoliltapäivin. Melkolailla minuutilleen kello 12 rovasti saapuikin, kahden hevosen vetämillä kärryillä. Alkuesittäytymisien jälkeen Iisakki  kierrätti rovastia ympäri tonttia ja esitteli suunnitelmiaan. Kovasti tuntui Usko-rovasti, kuten hän toivoi itseään kutsuttavan, olevan ilahtunut ravintola-ajatuksesta. Niin lujasti uskon mies kun hän olikin, tuntui ajatus siitä että Lappiin saataisiin uutta yritystoimintaa sekä uusia ihmisiä, niin asumaan kuin turisteinakin, pelkästään positiiviselta. Iisakki lupasikin Usko-rovastille, että tämä saa varmasti kutsun ravintolan avajaisiin. Yhden aikaan päätettiin ristiäiset aloittaa, sillä rovasti Suurvalkealla oli vielä illemmalla vihkiminen kotonaan. Hänen 18-vuotias pojanpoikansa Niila oli pikimmiten vihittävä samanikäisen nuorikkonsa Mallan kanssa, sillä nuorenparin esikoisen oli määrä syntyä ihan lähipäivinä.

Kello 13 seisoi koko juhlaväki joen rannalla, ja ristiäiset aloitettiin. Tenon vedellä valeltiin Teresan ja Oivan tyttärien pienet päät, ja neidit saivat nimensä: Iiris Liana ja Helmi Viola. Pienokaiset nukkuivat tyytyväisinä koko toimituksen ajan kummiensa, Arivedercin ja Tuulian syleissä. Monta ilonkyyneltä vuodatettiin, ja ehkäpä toisia hieman enemmän Laina ja Yrjö, joiden lapsenlapsia Iiris ja Helmi olivat. Kului hetkinen, ja Arivederci antoi Bambinonsa tulevan kummitätinsä Lainan syliin. Aloitettiin kasteseremonia, mutta juuri kun rovasti Suurvalkea lausui sanat: " Kaikki me paikalla olevat, olemme kokoontuneet...", laskeutuikin Iisakki polvilleen. Koko juhlaväki oli ymmällään, mutta ennen kuin kukaan kerkesi sanoa mitään, pyysi Iisakki Arivederciä vaimokseen. Voi niitä huohahduksia, ja Arivedercin kyyneleitä..."Tietenkin rakkaani, tietenkin...", sai Arivederci hämmästykseltään sanotuksi, ja niin vihittiin Arivederci Notte Pastabella sekä Iisakki Aataminpoika Ryväspahka pyhään avioliittoon. Kyyneltulvien ja halausten jälkeen kastettiin, niinikään Tenon vedellä, kovasti itkuinen Bambino. Nimekseen herrasväki Ryväspahkan esikoinen sai: Taiga Bella.

Heti nimen lausumisen jälkeen alkoi sataa, kovaa ja äkkiarvaamatta, ja koko juhlaväki juoksi kiireen vilkkaa ravintolarakennukseen. Siellä sitten leyhyteltiin kastuneita juhlavaatteita, halailtiin, naurettiin ja itkettiin. Olihan juuri koettu niin vihkiminen, kuin kolmen lapsen ristiäisetkin. Orvokki meni pastakotaan laittamaan kahvin tulelle. Oikein hyväksi oli osoittautunut Tuulian ja Onnin isäntäväelle tupaantuliaislahjaksi tuoma majatalon jäämistöstä löytynyt 6-litrainen kuparinen kahvipannu. Sillä oli saatu keitettyä kahvit talkooväelle kerralla, samoin kuin nyt juhlaväelle. Laina ja Tuulia kantoivat yhdessä kodasta vanhaan saunanpataan tehdyn lohipastan, joka oli juhlien pääruoka. Eturuokana oli jo valmiiksi tarjoilupöytään viety kylmä kurkkukeitto. Tarjolla oli myös Iisakin varrasporoa,  tuoresalaattia, kotikaljaa ja karpalomehua. Jälkiruoaksi nautittiin mustikka-, puolukka- ja karpalorahkaa. Aterian jälkeen juotiin vielä Orvokin keittämät pannukahvit ja syötiin lakkakakkua. Kovasti raukealta täysine vatsoineen vaikutti juhlaväki, kun kello lähenteli neljää, mutta Usko-rovastin oli aika lähteä ajelemaan kohti Mieraslompoloa. Onneksi sade oli tauonnut, ja Uskon hevoset oli ruokittu ja ne olivat  levänneet mönkijöille rakennetussa laavussa.