Elettiin kesäkuun alkupuolta 2010. Arivederci Pastabella, Iisakki ja Bambino (kutsumanimi pariskunnan vielä kastamattomalle tyttärelle) olivat lähdössä sukuloimaan. Sekä Tiitiäisten että Ryväspahkojen suvuissa oli näet päätetty, että yhtä sukua ollaan, kaikkia exiä ja exien exiä myöten, ja että sukua ei jätetä. Eivätkä Nuorgamin asukit vielä olleetkaan sukulaisiin juuri tutustuneet. Yrjön, Onnin ja Oivan perheiltä oli kevään mittaan tullut lukuisia kutsuja, joten Savon suuntaan matkattiin. Ensin mönkijällä Vuotson Majalle, jossa yövyttin. Siitä aamulla Rovaniemelle ja edelleen junalla Kuopioon. Vielä oli linja-automatka Reisjärvelle, jossa asuivat Onni, Tuulia ja Armas.

Reisjärvelle saavuttiin alkuillasta. Tiitäisten 100 metrin pihatien päässä sijaitsevalle bussipysäkille olivat Onni ja Armas tulleet vieraita vastaan kävellen, Armas tepsutellen ihan omin jaloin, vaikka olikin vasta 10-kuukautinen. Onni olikin jo lämmittänyt saunan ja Tuulia keittänyt iltakahvit. Saunomisen jälkeen grillattiin  Iisakin tuliaisiksi tuomaa poromakkaraa ja siemailtiin puolukkaviiniä, molemmat itsetehtyjä. Sateen alta siirryttiin pariskunnan pikkubussiin, jonka kunnostamisesta Onni kertoikin pitkän tovin ja kehuskeli ahkeraa vaimoaan.

Vuoden 1956-mallinen Kleinbus oli Tuulian isän pariskunnalle häälahjaksi lahjoittama. Lienee ollut pieni vihjaus Otso-papalta, että lastenlapsia toivotaan, ja monta. Mutta ennen kuin Armas saisi lisää sisaruksia, oli kulkupeli sisustettu lähinnä aikuisia silmällä pitäen, tosin myös helposti lasten kuljetuksen muutettavaksi. Hieman oli ruoste autovanhusta jo koettanut raiskata, mutta vapunvieton huumassa oli Tuulia rapsutellut suurimmat ruosteet pois ja levittänyt käyneistä puolukanperskeistä ohuen kerroksen auton pintaan (hapokas hillohan tunnetusti estää ruosteen muodostumista). Helatorstaina Onni oli sutinut mattamustan maalipinnan Kleinbussiin.

Hieman toisenlaisia vappuhulinoita oli kuulema vietetty naapuritontilla sijaitsevassa majatalo Sexmoonissa, mutta juuri sinä Vappuna oli kylän poliisiaseman väen mitta tullut täyteen kyläläisten jatkuvista valituksista kohdistuen majatalon toimintaan, niinpä bisnekset oli päätetty lopettaa kertaheitolla näyttävällä poliisiratsialla. Tosin hieman jälkipuheita oli käyty siitä, miksi kymmenkunta reipasta poliisimiestä oli ratsannut majataloa puolestayöstä lähes aamuyön tunneille asti...

Joka tapauksessa, Onni kertoi saaneensa ostettua itselleen pilkkahintaan koko majatalon valtion omistukseen siirtyneen irtaimiston. Näin oli Tiitiäisten koti saanut kerralla luksusilmeen, huonekalut kun esimerkiksi olivat kaikki tummaa puuta, vininpunaisin pehmustein ja kultakoristein. Iso osa tavaroista oli kuitenkin laitettu talteen vintille ja varastoon. Onhan siellä nyt sitten millä sisustaa tulevia lastenhuoneita sekä lahjoja vietäväksi sukulaisille merkkipäivinä. Muutaman viinilasillisen jälkeen kertoi Onni myös mieltään kutkuttavasta ajatuksesta perustaa pieni antiikkiliike, sillä huonekaluja oli 20 huoneeseen, eikä lapsia oltu ajateltu ihan niin montaa tehdä.

Niin, ja sisustettiinpa Kleinbussikin majatalon tavaroilla: Penkit päällystettiin päiväpeittojen mustalla toppakankaalla, ikkunoihin ripustettiin viininpunaiset silkkiverhot, majatalon eteisen persialaismatto lattialle, pieni kristallikruunu kattoon ja minibaari auton takaosaan. Näin oli saatu mukavat matkustustilat yhdeksälle, ja katsastusmieskään ei voinut olla laittamatta katsastusleimaa hämmästykseltään.

Hieman puolenyön jälkeen kömpivät Arivederci ja Iisakki talon vintille sisustetun vierashuoneen pylvässänkyyn, jonka vieressä Bambino oli vaununkopassaan tuhissut jo hyvän tovin. Omaan makuukammariinsa menivät myös Tuulia ja Onni, nostaen parivuoteen keskellä nukkuvan Aarteen omaan sänkyynsä. Kesäsateen ropistessa ulkosalla, teki lämmin kesäyö tehtävänsä, vai liekö osuutta Arivedercin poronmakkarataikinaan lisätyllä poronsarvijauheella...