Juhlaväki ei ollut uskoa silmiään rantaan päin katsoessaan. Viikinkilaiva. Siis ihan oikeasti rantakiviin oli karahtanut  viikinkilaiva. Porukalla lähdettiin katsomaan, pitikö näky todella paikkansa. Kun rantaa lähestyttäessä todettiin, että kyseessä todellakin oli ikivanha viikinkilaiva, arveltiin että kyse täytyi olla elokuvan tekemisestä. Iisakki miettikin mielessään, että jonkinlaista korvausta hän varmaankin voisi pyytää tonttinsa käyttämisestä. Samoin kun Arivederci ajatteli, että olisi oivaa mainosta tulevalle ravintolalle, jos elokuvaan saataisiin liitettyä Ryväspahkan nimi. Vaan kovastippa erilaiseksi muodostui tarina, kun viikinkilaivamme miehistöineen oli rantautunut. "Tämä on yksityisaluetta, Ryväspoukama nimeltään. Mitä vierailunne koskee?", huudahti Iisakki laivasta purkautuvalle miehistölle. Siinä samassa tunnistivat Iisakin ex-rakastajatar Ottilia, sekä laivan kapteeni Harald Rottenweiler toisensa.

Ryväspahkan poukamaan oli Ottilia 15 vuotta aiemmin päättänyt jäädä. Hän halusi asettua maihin, ja luoda jotain pysyvyyttä elämäänsä.  Ofelian äiti Ottilia, oli kyllästynyt viikinkielämään jo kymmenen vuotta aiemmin,  ja karannut laivan ollessa Mo i Ranassa, Norjassa. Niin Ottilialta, isältään Haraldilta, kuin kaikilta seitsämältä veljekseltäkin vei vuosia oppia elämään ilman vaimoa ja äitiä. Ottiliasta oltiinkin koulittu oiva kotihengetär, vaan tyttöpä päätti toisin. Silloin 15-vuotias Ottilia ilmoitti, että nyt on miesten opittava pärjäämään keskenään. Sen jälkeen palasivat Rottenweilerin miehet aina muutaman vuoden välein, miten nyt ryöstöretket kohdalle toivat, Ryväspoukamaan muistelemaan aikaa Ofelian ja Ottilian kanssa. Tällä kertaa oli myös tarkoitus viettää Haraldin 70-vuotissyntymäpäiviä. Kovasti siinä sitten hämmästeltiin Kohtalon tarkoitusperiä, kun tällainen porukka osui samaan paikkaan, ja samaan aikaan. Isä, pojat ja perheen ainoa tytär tapasivat 15-vuoden jälkeen. Haraldista tuli 11-kertainen ukki ja pojista enoja. Suku siis kasvoi, ja juhlan aiheita tuli lisää. "Taitaapi tulla olla oikein Juhannusten Juhannus, riittääkö ruoka kaikille?", huudahti Iisakki.

Ja riittihän se. Rottenweilerit kun olivat juuri pyytäneet kolme liki 8-kiloista lohta. Onni ja Oiva loimuttivat lohet  juhlapöytää täydentämään. Ristiäisten varsinaisia tarjottavia oli jäljellä runsain mitoin, ja boolin lisäksi naukkailtiin Haraldin esikoispojan Attilan isälleen syntymäpäivälahjaksi kehittämää "Haraldin huikkaa". Taustalla soi vanha gramofoni, jonka tahdissa tanssahdeltiin. Luigi oli lämmitellyt saunaa, ja vain 20 metrin soutumatkan päässä sijaitsevalle kallioluodolle olivat Niin Arivedercin, Synnoven kuin Ottiliankin isoimmat lapset pitkin iltaa kuljettaneet soutuveneellä pieniä puunrunkoja sekä risuja ja rakentaneet kokkoa. Avustajana toimi Attila, joten pitkien keppien avulla saatiinkin aikaiseksi liki kymmenmetrinen komea rakennelma. Myös Luigin booliin lisäämä poronsarvijauhe tuntui alkavan kutkuttaa moniakin. Honkien suojissa pitkiä katseita toisiinsa loivat  Luigi  ja Ottilia, ja pian puikahdettiinkin toisiin vankkureihin. Koko illan olivat Harald ja Synnove jutelleet ja tanssahdelleet, ja käväisipä pariskunta saunassakin yhdessä. Attila taas halusi Lainan välttämättä mukaansa sytyttämään kokkoa, ja jäivätpä he sitten luodon taakse ihailemaan kohoavaa tulipatsasta... Niin alkoi tapahtumarikkaan Juhannusaaton viimeinen tunti. Juhlaväki istuskeli rannalla ja katseli kokkoa, pienimpien juhlijoiden jo nuokkuessa unisina...