Siinä he ovat - ystävät.

Seisovat mykkinä eteisen kynnysmatolla

ja puristelevat kömpelöin sormin kukkakimppuaan.

Kömpelö on heidän sydämensäkin.

Mutta heillä on sydän !

Sydämet sykkivät minulle.

Tiedän sen.

Se on parasta ystävissä.

Sanojakin he haeskelevat hädissään

eivätkä montaa löydä.

Sekin on hyvä.

Sillä eiväthän sanat surua soita,

vaan sydämet.

Siinä he ovat - ystävät.

Toiset ovat menneet pois.

Kuka peläten järjetöntä tilannetta.

Kuka keventäen taakkaansa,

antaen toisten kulkea rinnallani.

Onneksi ystävät tulevat.

 

(oheinen runo ei ole kokonaan omaa käsialaani, vain omamuokkaama)