Siinä he ovat - ystävät.
Seisovat mykkinä eteisen kynnysmatolla
ja puristelevat kömpelöin sormin kukkakimppuaan.
Kömpelö on heidän sydämensäkin.
Mutta heillä on sydän !
Sydämet sykkivät minulle.
Tiedän sen.
Se on parasta ystävissä.
Sanojakin he haeskelevat hädissään
eivätkä montaa löydä.
Sekin on hyvä.
Sillä eiväthän sanat surua soita,
vaan sydämet.
Siinä he ovat - ystävät.
Toiset ovat menneet pois.
Kuka peläten järjetöntä tilannetta.
Kuka keventäen taakkaansa,
antaen toisten kulkea rinnallani.
Onneksi ystävät tulevat.
(oheinen runo ei ole kokonaan omaa käsialaani, vain omamuokkaama)
Kommentit