Viikon päästä suunnisti koko porukka kohti Nuorgamia. Kaikki olivat puuhastelleet arkiaskareita oman perheen parissa, ja tuntui ihan mukavalta kokoontua taas suvun kanssa yhteen. Lainan ja Luiginkin suhde kukoisti, kun aikaa oli ollut viimein olla kahdestaankin. Lainan vanhemmat Lydia ja Eevert taas olivat nauttineet, kun olivat saaneet koko viikon puuhastella lasten kanssa. Toki Armas ja Timoteikin olivat vierailleen pari kertaa vuoden aikana isovanhempiensa luona, mutta vasta ensi kesänä voisi poikien kanssa puuhastella enemmän näiden ollessa jo parivuotiaita. Mutta tänä kesänä viikko seitsämän Pastabellan kanssa oli ollut ilonkiljaisuja tulvillaan, koska kaiken kokemansa suomalaisessa maalaistalossa kokivat lapset ensimmäistä kertaa. Oli opeteltu traktorilla ajoa, lypsämistä, nähty lehmän poikivan, lämmitelty iltaisin savusaunaa ja käyty kalassa Siikajoella. Viimeisenä aamuna lähtivät Lydia ja Eevert viemään tyttärensä uusioperhettä Zetorin peräkärryn lavalla Raahen rautatieasemalle. Haikeiden jäähyväishalausten ja lupauksen ensi kesän vierailusta jälkeen,  jatkui matka Rovaniemelle junalla. Rovaniemeltä noustiin linja-autoon, jolla päästiin Inariin saakka. Inarissa matkalaisia olikin sitten odottamassa neljä Iisakin naapuria mönkijöineen, joiden peräkärryissä matkattiin perille.

Onni ja Oiva perheineen taittoivat matkan Kleinbussilla. Liikkeelle oli lähdetty jo aamuviideltä, ja muutaman kahvipysähdyksen jälkeen perille saavuttiin hieman puolenyön jälkeen. Yrjön perhettä saatiin odotella vielä pari tuntia, vaikka he olivat startanneet matkaan aamusella puoli neljän aikaan. Hieman kieltämättä kerettiin huolestua, kuinka Orvokki, Yrjö ja Milli hirsikuormansa kanssa perille selviäisivät, mutta kaikki oli sujunut hienosti.

Onneksi Arivederci ja Iisakki olivat edellisellä viikolla miettineet valmiiksi käytännön järjestelyt, kun tällaista porukkaa majoitettiin. Nukkumapaikat piti olla heti valmiina, kun keskellä yötä saapui monta auto- ja mönkijälastillista pienilapsisia perheitä. Kaikkein pienimmät lapset majoitettiin Iisakin, Arivedercin ja Bambinon lisäksi hirsitupaan, sillä keskikesästä huolimatta kävi Tenojoen rannalla  koko ajan viileä viima. Siskonpeti porontaljoista tehtiin Millille, Aarteelle, Timoteille ja kahdelle pienimmälle Pastabellalle. Vaununkopassaan nukkuivat kaksoset, ja Teresa nukkui pirtinpenkillä, sillä yösyöttöjä vauvojen kanssa oli useampia. Muulle porukalle oli Iisakki saanut ostettua kolme huvilatelttaa ja tusinan makuupusseja tyynyineen ja makuualustoineen, kun käväisi edellisenä päivänä Nuorgamin kyläkaupalla. Kaupan ulkopuolella oli kotiin lähdössä tusinan saksalaisturistin seurue, joka kaupitteli retkeilyvarusteitaan edullisesti. Kaikkia muitakin peti- ja liinavaatteita oli riittävästi, kun Tuulia lupasi tuoda mukanaan pestynä samaiset  jotka oli Yrjön luokse majoituttaessa tuonut. Niin saatiin koko seurue yöpuulle, ja hieman ennen kolmea aamulla nukkuivat seurueen viimeisetkin. Kovasti väsyneitä kaikki olivatkin pitkän matkan jälkeen, ja pohjoisen yöttömästä yöstä huolimatta nukkuivat matkalaiset pitkälle aamupäivään. 

Seuraavana aamuna, kun viimein kaikki alkoivat olla hereillä, tulvi nenään Iisakin nuotiolla keittämän aamukahvin tuoksu. Arivederci oli jo aikaisin noussut leipomaan ison kasan rieskoja pastakotansa pienessä leivinuunissa, joista ensimmäiset olivat jo kadonneet suvun pienimpien suihin. Poronlihasiivuin, ja kuksallisella karpalomehua tietenkin. Aamupalan jälkeen päätettiin aloittaa hetimiten hirsikuorman purku. Iisakki naapureineen oli jo edellisellä viikolla vierittänyt suuria kiviä sekä asuinrakennuksen että pastaravintolan kivijaloiksi. Kivet oli hakattu samankorkuisiksi, niin että kasaus päästiin aloittamaan heti. Rakennukset pystytettäisiin niin, että ravintola tulisi rantaan ja asuinrakennus 100 metriä rannasta. Myöhemmin rakennettava rantasauna tulisi sekin rantaan, mutta kolmion malliin 100 metriä ravintolasta. Tulevan saunan kohdalle oli Iisakki jo rakentanutkin vanhasta asuinlaavustaan väliaikaisen saunarakennelman kiukaineen ja kelohonkapenkkeineen, joka ainakin näin kesällä ajoi asiansa. Vessat olivat nekin laavurakenteisia, mutta oli sentään omat niin nais- kuin miesväellekkin, ihan siinä puolessavälissä matkalla saunaan.