Taas joutui armas aika, eli koulujen päättäjäiset. Katukuvassa näkyi eilen sankoin joukoin niin pieniä miehenalkuja ja pikkuneitejä äitiensä ja isiensä vieressä kirmaillen, kuin ruusujaan kantavia juhlamekkoisia neitokaisia ja nuoria miehiä puvuissaan. Kuka päätti ekaluokan, kuka ammattikoulun, kuka lukion. Juhlapäivä kaikille.

Minun parvekkeeltani ja makuuhuoneestani näkyy etualalla kerrostalomme parkkipaikka ja kävelytien jälkeen puistoalue pelikenttineen, penkkeineen ja huvimajoineen. Puistoalue laskeutuu uimarannalle. Aivan loistavaa ulkoilu- ja oleskelualuetta siis. Ympäri vuoden. Onhan puistoalueella myös nyppylä, joka talvisin toimii loistavana pulkkamäkenä. Siis loistava ulkoilualue. Ja varsinkin nuorisolle, kesäiltaisin. Viikonloppuisin 18 jälkeen joskus aamuyön tunneille asti (tai ainakin poliisin tuloon), ja loma-aikaan noin seitsämänä iltana viikossa. Kieltämättä huokailen itsekkin ajoittain sitä meteliä ja moporallia, varsinkin kun makuuhuoneen tuuletusluukkua pitäisi helteillä pitää auki. Koetan kuitenkin pitää mielessä senkin, että omat jo aikuiseksi ehtineet lapseni ovat viettäneet kesiään 15-17-vuotiaina ihan siinä samaisessa puistossa.

Siis takaisin eiliseen. Katselin televisiosta kenties kymmenettä kertaa yhtä lempielokuvistani Pako Algatrazista, ja vilkuilin samalla "rantsuun" päin. Siellä kävi meinaan melkoinen vilske. Nuoria oli parhaimmillaan varmaan viitisenkymmentä. Ja alkoholilla oli osuutta asiaan, kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Kuitenkin paikalla oli koko ajan joku autolla, jolla vähän väliä vietiin huonoimmassa kunnossa olevia koteihinsa. Hienoa vastuullisuutta. Oli musiikkia, rannasta kuului koko ajan veden loiskunta, eli uimahyppyjäkin harrastettiin. Oli naurua, itkua, tappelunnujakoitakin. Niin, ja paljain pyllyin housut nilkoissa juoksentelevia poikia. Jossain vaiheessa iltaa ilmeisesti joku lähempänä keskustaa oli soittanut kaverilleen puistossa varoituksen, kun yhtäkkiä kuului huuto "kytät tulee",  ja kymmenet nuoret ampaisivat twelviensä kanssa läheiseen pusikkoon. Penkeille jäi muutama selvä tai selvin nuori, kun poliisiauto saapui puistoon. Mahtoivat sinivuokkosemme ihmetellä tämän vuoden rauhallisia päättäreitä... Ja hetken päästä pidot jatkuivat.

Tänä aamuna kantautui makuuhuoneeni tuuletusluukusta parin naapurinrouvan mielenkiintoinen keskustelu: "Vittu että mua vitutti se eilinen saatananmoinen meteli". "No niin muakin, jumalauta että teki monta kertaa mieli soittaa kytät". "Vittu että toiset vanhemmat antaa kakaroittensa viettää tommosta elämää". "Nii just, ei meiän lapset saatana astu jalallakaan tonne sitte ku kasvavat". "No ei meiänkää. Tossa iässä joutavat käyä leffassa jä Mäkkärissä juhlimassa, saatana". Mielenkiinnolla jään odottelemaan, kun kyseisten perheiden lapsille koettaa se armas aika. Siis mikäli silloin vielä asun tässä. Mahtavatko kyseiset lapsukaiset viettää juhlahetkensä kotona pelaten Monopolia, tai Mäkissä hampurilaisen ääressä, vai kenties samoin kun eilisetkin nuoret ? Eli antavatko malliesimerkin vanhemmat jotka ovat äärimmäisen kovaäänisiä, kovia kiroilemaan ja tuovat riitansa niin parvekkeelle, porraskäytävään kuin parkkipaikallekkin lasten ollessa kuulemassa. Ja kuinka aina kotona läksyjään tunnollisesti tekevä nuori tulee siitä pienestä,  ihan normivilkkaasta pojasta, jolle suurin osa sanomisista tulee huutamalla, kieltäen ja kiroillen. Sinne "rantsuun" kun tänä päivänä menee iltojaan viettämään niin monen "akateemisenkin" perheen lapsi...