Seuraavana aamuna herättivät Valto-traktorilla pihaan saapuneet talkoolaiset hieman krapulaisen miesväen, mutta tehokkaasti talttui krapula, kun hörppäisi mukillisen Orvokin keittämää vahvaa kahvia ja söi pari siivua aladoobilla päällystettyä ruisleipää. Heti aamupalan jälkeen alkoi latojen purku vauhdilla. Muutaman tunnin aherrettuaan piti talkooporukka ruokatauon, ja niin katosi kaksi kymmenen litran kattilallista Sanelman keittämää lihasoppaa ja pari ruislimppua hujauksessa hirsien päällä istuskelevien talkoolaisten ja muun väen suihin. Keskikaljaa haki Yrjö kaupasta tarpeen mukaan, ja sitä kuluikin päivän aikana puolen tusinaa koria, sillä tokihan illalla vielä saunottiin. Saunomaan tosin päästiin lähempänä puoltayötä, sillä tusinan miehen voiminkin vei latojen purku, hirsien merkkaus ja lastaaminen kuutisentoista tuntia. Sutjakkaasti homma kyllä hoitui, hirret odottivat Vanajan lavalla enää kuljetusta kohti pohjoista. Arivedercillä oli käynyt mielessä terästää viimeisten olutkorien sisältöjä poronsarvijauheella ja katsella mitä tapahtuu, mutta äidinvaistot ottivat tiukan otteen italiattarestamme, ja Arivederci viettikin loppuillan isompien lastensa kanssa lautapelejä pelaillen, kuopuksen tuhistessa rintarepussa. Myös Lainan ja Luigin omattunnot olivat alkaneet soimata, joten he lähtivät viettämään harvinaista vapaailtaa lapsista, kierrellen soutuveneellä ympäri lampea. Kesäyö siinä vierähtikin aamuyön tunneille asti, onkien ja mukavia rupatellen.

Aamusella kaikki valmistautuivat kotimatkalle. Laina ja Luigi lapsineen eivät tosin ajatelleet lentää tässä välissä Venetsiaan, vaan vasta Nuorgamin reissun jälkeen. Vain kerran vuodessa Suomeen suuntautuva matka piti käyttää mahdollisimman hyvin sukulaisia tavaten, niinpä he ajattelivat viettää seuraavan viikon Lainan vanhempien luona Raahen lähellä sijaisevassa Lasikankaan kylässä. Linja-auto Halunan matkahuollolta kohti Kuopiota lähti jo ennen aamuyhdeksää, ja siitä jatkettiin eteenpäin kymmenen jälkeen. Vihannin matkahuollolla, josta Lydia ja Eevert Kittilä olivat tulossa Zetorillaan Lainan porukkaa hakemaan, oltiin parin kahvipysähdyksen jälkeen lähempänä iltakahdeksaa. Eli loppumatka kuljettiin traktorinvanhuksen peräkärryn lavalla.

Samalla linja-autolla Kuopioon lähtivät myös Arivederci, Iisakki ja Bambino. Kuopiosta juna kohti Rovaniemeä lähti hieman ennen puoltapäivää. Rovaniemeltä matka kohti Nuorgamia taittui mönkijällä, jonka Iisakki oli saksalaisturisteilta edullisesti ostanut. Sillä samisella mönkijällä oltiin viikko sitten tultu Rovaniemen asemalle, jossa se nyt pitkäaikaisparkissa odotti. Bambinonkin matka taittui kulkupelissä mukavasti Arivedercin selkään laitettavassa rinkassa. Tosin matkaa oli sen verran, että taas yövyttiin VuotsonMajalla, ja sielläkin oltiin vasta puoliltaöin.

Rytkyn kylä oli sopivasti puolenvälin kieppeillä kun Onni, Tuulia ja Aarre lähtivät Kleinbussillaan kotimatkalle, joten veljen pesue lähti ilman muuta samaan kyytiin. Koska mukavassa pikkubussissa mahtuivat oikein hyvin matkaamaan sekä Onnin että Oivan perheet, päätettiin Nuorgamin matkakin tehdä samassa autossa. Puoliltapäivin saavuttiin Rytkyyn, ja koska Timotein syntymäpäivätarjottavia oli kellarissa vielä yllin kyllin, nautittiin oikein kunnon ateria ennen kuin Onni, Tuulia ja Armas jatkoivat matkaa kohti Reisjärveä.

Yrjö oli lupautunut hoitamaan hirsikuljetuksen Nuorgamiin. Ennen matkalle lähtöä ei Yrjö malttanut kuitenkaan olla tilaamatta himoitsemiaan asuntovaunuja, olihan tarjolla kaksi ensimmäistä Suomessa valmistettua Solifer-asuntovaunua vuodelta 1965. Tehdas oli taloudellisessa ahdingossa, ja kun johtajan korviin oli kiirinyt huhu vaununkeräilijä Yrjö Tiitiäisestä, tarjosi hän oitis miehelle mahdollisuutta ostaa. Saihan kauppasummalla  kuitattua edes pienen osan "edustuskululainasta". Onneksi Orvokin vanhemmat olivat myyneet juuri keväällä parisenkymmentä hehtaaria maitaan, joten pieni "ennakkoperintö" tyttärelle oli mahdollinen. Tehtaan kanssa sovittiin, että asuntovaunut toimitettaisiin perille rekka-autolla heinäkuun aikana.