Poika hoiti kuollutta äitiään
kaksi kuukautta

”Mä hoidin kodin ja kävin töissä kuten aina ennenkin,
annoin äidin levätä”

kirjoittanut: Tiina

Perjantai-iltana Louhikuja 6:n talonmies teki järkyttävän löydön; kuudennen kerroksen asunnosta löytyi pitkään kuolleena ollut 56-vuotias nainen, jota naisen vakavasti mieleltään järkkynyt 18-vuotias poika oli hoitanut jo kaksi kuukautta. ”Äidillä on vain pieni flunssa”, sanoi poika huoneistoon tulijoille.

Perjantaina, 16.9. sai Malmin Louhikujalla sijaitsevan kerrostalon talonmies useita ilmoituksia talon asukkailta ”oudosta, erittäin voimakkaasta hajusta, joka tuntui tulevan tietystä asunnosta”. Iltapäivän aikana useita kertoja kyseisen asunnon ovikelloa soitettuaan kenenkään tulematta avaamaan, talonmies meni asuntoon yleisavaimilla. ”Haju huoneistossa oli kuvottava. Ymmärsin heti makuuhuoneen sängyllä makaavan naisen olevan kuollut, mutta poika ei tuntunut tajuavan tilannetta lainkaan. Hajusta huomautettuani avasi vain pari ikkunaa, sanoi äitinsä olevan flunssainen ja jatkoi imurointia.”, kertoi järkyttynyt talonmies. Seuraavana päivänä kun vainaja oli haettu ja poika palasi kauppareissultaan, oli sosiaalivirkailijan haastattelun jälkeen matka Kellokosken mielisairaalaan edessä.

”Eihän kukaan niitä tuntenut”

Poliisin naapurustossa suorittamien alustavien kyselyjen mukaan eivät äiti ja poika olleet koskaan tekemisissä kenenkään kanssa. Työ- sekä kauppareissuilla oli poikaa nähty päivittäin, äiti ei liikkunut ulkosalla juuri koskaan. ”Ihan harmiton vaikkakin oudolta vaikuttava pari, mutta eihän niitä kukaan tuntenutkaan”. Myöskään Keski-Suomessa asuviin sukulaisiin ei ollut minkäänlaisia kontakteja ollut pariinkymmeneen vuoteen. ”Eihän myö ees tietty, että Liisalla on poeka. Luultiin, että kun se sinne hullujenhuoneelle joutu, niin sinne jää…”, kertoi hämmästynyt lähisukulainen. Pojan entiset opettajat kertoivat koulun sujuneen ihan kelvollisesti, ”joskin kovasti hiljainen ja hieman eristäytyvähän se oli ”. Postissa työskennellen Tapanin työkaverit kertoivat yrittäneensä kovastikin houkutella tätä työporukan illanistujaisiin, mutta ” Työnsä se kyllä hoiti tunnollisesti, mutta ei siihen muuta kontaktia saanut”.

Olisiko tapahtumat voitu välttää?

Ruumiinavauksessa Liisan kuolinsyyksi todettiin massiivinen aivoveritulppa. Sairaushistoriaa taaksepäin tutkittaessa kuitenkin selvisi, että Liisa oli ollut mielisairaalassa hoidettavana vuosina 1984-1986, jonka jälkeen hänet oli kotiutettu sairaseläkepaperien kanssa. Vielä kuitenkin jonkinasteisten mielenterveysongelmien kanssa painiskeleva Liisa eristäytyi niin sukulaisistaan kuin muistakin ystävistään, ja lyhytaikaisesta suhteesta raskaaksi tultuaan keskittyi ainoastaan poikaansa tämän synnyttyä. Koska perusasiat sujuivat kohtalaisen hyvin, ei kukaan katsonut perheen tarvitsevan apua.

Kellokosken sairaalan johtava lääkäri Arvo Hylppönen totesi alustavat psykiatriset tutkimukset Tapanille suoritettuaan tämän sairastaneen todennäköisesti lapsesta saakka vuosi vuodelta pahenevaa masennusta, joka muuttui psykoosiksi äidin kuoltua. ”Niin pitkään jatkuneesta ja näin syvään psykoosiin johtaneesta masennuksesta toipuminen tuntuu tällä haavaa täysin mahdottomalta. Ehkä kuitenkin useamman vuoden hoitojakson jälkeen pääsemme Tapaninkin kohdalla avohoitoon. Tänä päivänä on onneksi niin avohoidossa olevien potilaiden hoito kuin kotiutettujenkin mielenterveyspotilaiden jatkohoito huomattavasti pitemmälle vietyä kuin vielä Tapanin äidin aikana. Tosin tuntuu uskomattomalta, että tämän päivän Suomessa voivat asiat päästä näinkin pitkälle kenenkään puuttumatta niihin”, toteaa Hylppönen.