Long live the monkeys !
suoltanut: Tiina

Voi tätä mun nuppia. Yleensä se suoltaa solkenaan mitä kummallisempia tarinoita. Aivosolujen välissä soljuvat sikin sokin tähtireportterin seikkailut karahtaen viikinkilaivan kylkeen, tai positiivisella sykkeellä etenevät pikkutiitiäisen synnytyssupistukset. Nyt ei solju mikään, eikä minkäänlaisella sykkeellä. Työstä tässä nyt sitten pakinaa, eli siis jonkinlaista pientä kertomusta hieman irvailevalla tyylillä. Nyt se tulee…IRVISTYS ! Se siis oli tyyli. Mutta missäs se kertomus luuraa? Liekö apua sellaisesta tajunnan virran vapauttamisesta? Vapaudu…Solju…Liiku…Liiku…LIIKU!!!

Siis pakina. Apina. Rapina. Kapina. Vapina. Kapinoivan apinan vapiseva kapina. Tai kapisen apinan nitisevä napina. No siis, apinoitahan me kaikki ollaan, senhän nyt tietää jokainen. Ja jokaiselta meistä löytyy niitä rapinoita joista napistaan, ja joita niin kovasti koetetaan pitää piilossa siellä komeron pohjalla (siis ainakin toiset meistä koettavat). Vapisevana (siis edelleenkin vain toiset meistä) niitä sitten esitellään jos pakko on, ja useasti niistä nousee suoranainen kapina, tai ainakin napina.

Kovasti moititaan esim. jenkkiläistä elämänmenoa, mutta eikös sieltä kuitenkin loppujen lopuksi imetä kaikki mahdollinen tänne meille? Kovasti myös moititaan Keskisiä salarakkaiden pidosta ja Nykäsiä viinan kanssa läträämisestä ja itsensä ”iskemisestä” lööppeihin aina vaan uudelleen. Mutta kuinka moni meistä loppujen lopuksi pettää heti tilaisuuden sattuessa sopivasti kohdille, tai miksi esim. Iltalehteä myydään liki 2 miljoonaa numeroa, kun lööpissä on uusin Nykästen tempaus?

Eipä myöskään tarvitse mennä kovinkaan kauas taaksepäin, kun homoseksuaalisuus oli hyvinkin vaiettu asia, nykyään on tullut jopa muoti-ilmiöksi loikata kaapista ja kiekaista: ”I am gay!” ja adoptio-oikeutta myöten homoparit halutaan tasa-arvoistaa. Tosi-Tv-ohjelmat ovat nekin saaneet kritiikkiä kovalla kädellä, mutta hillitön on se katsojamäärä, jonka esim. Big Brotherin jokainen ällö jakso saa. Myös yhtenä yhteiskuntamme inhottavana piirteenä mainittakoon esimerkiksi se, että tietokonepelejä joissa ei tapeta tai ole muutakaan väkivaltaa, on äärimmäisen vaikea löytää muuta kuin alle 3-vuotiaille tarkoitetuista peleistä.

Joten miettiä vain soppii, kuinka aiheellisia ovat ne meidän napinamme asioista, jotka kuitenkin uppoavat meihin kuin sulaan voihin ja joita tuijotamme lehdistä ja TV:stä päivästä toiseen?

Mutta kuinka tylsä paikka tämä maailmamme olisikaan ilman apinointia ja uteliaisuutta? Kyseiset asiat lienevät kuitenkin luontaista ihmiselle. Vaan joutaisiko napinointien aiheista ehkä joskus mennä kapinaan? Maailma on kuitenkin täynnä ihan oikeita vääryyksiä ja ihan oikeita epäkohtia…

Mitä me tästä sitten opimme? Ainakin herää kysymys, että kuinka mullistavaa apinan kehitys näihin päiviin sitten ollutkaan…ja toteamus, että muutaman sanan peräkkäin kirjoittaminen voi saada tyhjänäkin kumisevan aivokuoren tulostamaan kaiken maailman jupinoita ja höpinöitä…