Koko seurue matkasi siis Halunan kylään, Orvokin ja Yrjön kotiin. Parinsadan kilometrin matka vain kesti tuplasti normaaliin verrattuna, koska varmempaa oli käyttää sivuteitä, kuorma-auton lavalla nimittäin matkasivat isä-Luigi sekä koko jälkikasvunsa. Hytissä olivat Oiva, Teresa ja Arivederci.  Kaksoset matkasivat vaununkopassaan Orvokin ja Yrjön farmari-Wartburgin takapenkillä, ja täysillä massuilla pikku-Millin tasaisessa puheenpulputuksessa tuplat nukkuivatkin koko matkan. Bambino, Timotei ja Armas uinuivat istuimissaan Kleinbussissa, jossa matkasi myös Laina kertoen Tuulialle, Onnille ja Iisakille, kuinka vuosi Venetsiassa oikein oli sujunut.

Jatkuvaa siivousta, pyykinpesua ja ruoanlaittoa pienessä ullakkohuoneistossahan se oli ollut. Onneksi Luigin kahdesta isommasta lapsesta, 10-vuotiaasta Melindasta ja 12-vuotiaasta Milenasta oli jo paljonkin apua. Viisi pienempää olivatkin poikia, ja vilkkaita sellaisia. Isäntä itse oli osoittautunut melkomoiseksi "makarooniksi", joka yritti hankkia perheelleen elannon pelaamalla arki-iltoina pokeria, ja toimimalla viikonloppuisin paikallisen Casinon rulettipöydän pyörittäjänä. Lähes joka ilta oli Luigi palannut "töistä" viinalta, tupakalta ja hajuvedeltä haisten, ja sujauttanut Lainalle taskunpohjallisen kolikoita. Hieman kuului Lainan äänessä haikeutta ja koti-ikävää, mutta mitään sellaista hän ei ääneen sanonut.

Välillä hiljentyivät sekä Kleinbussin että Wartburgin matkustajat kuuntelemaan letkan keskellä matkaavan kuorma-auton lavalta kuuluvia, jo melkoisessa hutikassa olevan Luigin lapsilleen hoilottamia italialaisballadeja. Hieman ennen perille saapumista ajatteli Luigi, että Arivederciltä piti muistaa sitten Nuorgamissa pyytää poronsarvijauhetta hieman isompi erä kerralla. Laina nimittäin oli alkanut ihmetellä, kun Mamin Suomenkirjeet sisälsivät aina Luigille tarkoitetun maitohappobakteeripullon, italialainen vastaava kun ei kuulema auttanut ripuliin.

Kymmenen jälkeen illalla saavuttiin viimein perille, ja yhteistuumin päätettiin käydä hetimiten yöpuulle, niin seuraavana aamuna olisivat kaikki sitten virkeitä. Onneksi Tuulia oli ajatellut, ettei kaikilla varmaankaan ole liinavaatteita matkassa, ja oli oli ottanut mukaan ison laatikollisen majatalon vanhoja liinavaatteita. Niin jaettiin asuntovaunut porukan kesken, ja kaikki menivät omiinsa laittamaan petejä ja syömään Yrjön jakamia iltasia: Jaffaa ja lihapiirakoita. Luigi tosin eksyi humalapäissään kaupan takahuoneeseen, jossa oli nukkumassa siellä asusteleva kaupan myymäläapulainen, Sanelma Suur-Kopakkala. 69-vuotias Sanelma oli rempseä vanhapiika, joka ei suuremmin hämmästynyt saadessaan vuoteeseensa yllätysvieraan, vaan innostuipa kovinkin. Hoikkana pysynyt Sanelma vaikutti humalaisesta Luigista taas tuliselta italiattarelta, varsinkaan kun valokatkaisijaa ei siinä hämärässä löytynyt...

Laina taasen arveli Luigin sammuneen kuorma-auton lavalle, lähti käymään pihan perällä ulkohuussissa, ja kompastui takaisin tullessaan teltan naruihin. Teltan oli illansuussa pystyttänyt Tuulian isä, Otso, joka oli naapurikylästä ajellut mopollaan tervehtimään tytärtään ja tämän miehen sukua. Otso heräsi teltan heilahdukseen, avasi  vetoketjun ja sen kummempia ajattelematta tempaisi hämmästyneen Lainan  telttaan. Otso oli ollut leskenä jo lähes kolmekymmentä vuotta, joten tarjottua tilaisutta ei sopinut hukata. Eipä siinä sitten sen kummempia mietitty, Laina tyhjensi vain ensin mekon taskuun jääneen maitohappobakteeripullon Jaffan joukkoon, vatsa kun tuntui olevan löysällä siitä päivällisestä mässäilystä, ja otti muutaman huikan. Loppupullon tempaisi Otso Lainalta tipahtaneen lihapiirakan kyytipojaksi...