On perjantai-aamu. Pyörin jo pari tuntia sängyssä levottoman yön jälkeen, kunnes annoin periksi. Ei sitten. Tänäänhän voisi vaikka siivota, vaihtaa kukkamultia tai jopa pestä ikkunoita, joo ! Kellokaan ei ole paljoa, ulkona on mukavan pilvistä ja tytöt tulee syömän vasta myöhään iltapäivällä. Nuo askareet ovat vaivanneet minua jo viikkotolkulla, ja aina kun olen tehnyt päätöksen tehokkaasta päivästä tai peräti viikonlopusta, olen löytänyt itseni mummolta kahvilta tai kiertelemästä kauppoja.

No, ensimmäiset kaksi tuntia tosiaankin makasin sängyssä unta hakien, edellisen yön unia miettien ja tehokasta päivää suunnitellen. Sitten siirryin ihan pikaisesti vain vilkaisemaan sähköposteja sun muita. Seuraavaksi täytyy mennä suihkuun, eihän päivä muuten ala. Sitten vaatteet, pientä paklausta ja hiustenkuivausta. Juu, eikä ilman aamukahvia voi alkaa hommiin, rupiaa heikottaan.

No nyt. On massu täys ja täti on muutenkin kuosissa. Mietiskelen vain hetken yhtä päässä muhinutta runoa. Sitten alan hommiin. Ensin kuitenkin ihan pikainen pötkähdys sängylle ilmaisjakelujen ja mainospostien kanssa. Enkä mä herrajjestan moneen päivään ole kirjoittanut päiväkirjaankaan mitään, pakko päivittää sitäkin. Mielessä rupeaa pyörimään päivällinen: Pihvit on. Kermaperunat on. Tomaatit on. Mozzarellat...mozzarellat. Ei ole. Hitto, pakko lähteä kauppaan.

Ajellessani kylälle huomaankin kääntyväni Järvenpään suuntaan. Samallahan sitä vois käydä siellä kaupassa (10 km:n päässä ostamassa mozzarellaa, jep). No, kohtahan ne juo mummo ja pappakin päiväkahvit, taidan poiketa. Siis päiväkahvit ja reilu tunnin kiertely kaupassa. Mozarellapaketin kanssa kävelen parkkitaloon ja vilkaisen kelloa: 16.00. Saakeli, likathan tulee kohta, äkkiä ruuanlaittoon.

No, päivällisen ja mukavan juttutuokion jälkeen onkin hyvä ottaa pikupikku tirsat. Sitten telkka auki ja pari tuntia jotain joutavaa. Siirryn koneelle. Katselen sähköpostit, blogikommentit, facebookit sun muut. Saan kirjoitettua sen runonkin. Kello on 23.15. Ai niin, munhan piti siivota tänään...