Haastattelu
joka meni mönkään…vai menikö sittenkään?
Kirjoittanut: Tiina

Tarinamme sankaritar on ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttavan haasteen edessä, toimituksessa kekkuloimisen sijaan hänet on lähetetty tekemään elämänsä ensimmäistä haastattelua. Kolmen tunnin huolellisen meikkauksen, matkalla pikaisesti alennusmyyntiin eksymisen (taksimittarin raksuttaessa) ja ainoastaan puolen tunnin myöhästymisen jälkeen, on haastattelutilanne lähestulkoon valmis…

 Kädet hiestä märkinä ja kasvot punehtuneina istahtaa tähtireportterimme Star B. Reporter aikansa eläneelle, äärimmäisen epämukavalle toimistotuolille. ”Kriiiiik!”, ulvahtaa tuoli saadessaan kannettavakseen hirvittävän kasan elopainoa (voisiko joku mahdollisesti laittaa selkämykseeni tarran, jossa lukisi max. 60 kg, tai muuten minä aion totisesti levähtää seuraavan norsun alla !).

Mama Star kaivaa hermostuneena kahden litran vetoisesta, mutta neljä litraa kaikenlaista ”pakollista” sälää sisältävästä käsilaukustaan sanelukonetta. Parin auki jääneen huulipunan, noin tusinan Hesen pippuripussin ja puoliksisyödyn banaanin lennettyä lattialle Mama hätkähtää haastateltavansa ääneen: ”Krhm, krhm, khrm,…”,

”On minulla täällä minttupastillejakin jos kurkussa rohisee, ihan vaan pikku hetki…”, Mama jatkaa kaivamistaan.

”En minä sitä, mutta ajattelin että voitaisiin vaikka tervehtiä näin aluksi”, sanoo haastateltavamme.

Puna sankarittaremme kasvoilla syvenee entisestään, ja nyt ovat hikiset sor…eikun kämmenet kastelleet jo kaikki räpellellyt tavaratkin. ”Saparo soikoon ! ei kun siis Star B. Reporter, siis NEITI. Ja lapset, jotka muuten ovat ihan lähestulkoon aikuisia, eli että suhteen kannalta eivät enää juurikaan tuota häiriötä…Noh ! Mitäs minä nyt tällaisia, eihän minua kukaan edes huolisi”. Tähtösemme tirauttaa pari suuuuurta kyyneltä ja löytää jo lähes kaikki tavaransa lattialle sylkeneen käsilaukun pohjalta paperinenäliinan. Pyyhkäistyään ripsien alta Mama vilkaisee vienosti haastateltavaansa, jonka suupielet alkavat jo pikkuhiljaa nykiä. Nenäliinaa on nimittäin käytetty niin puuterin kuin ripsivärinkin pyyhkimiseen, ja nyt ovat tähtösemme silmänaluset melko mielenkiintoisen näköiset… ”Siis ajattelin vain sanoa, että jälkikasvu kutsuu minua Mamaksi”.

Haastateltavan saatua naamansa peruslukemille, hän kohottautuu ja ojentaa kätensä tervehdykseen. Vieläkin hieman nolon oloinen Mama pomppaa myöskin pystyyn, ja vauhdilla. Seurauksena on, että käsilaukku viimeisine tavaroineen, eli sanelukoneineen ja Madame Rochas - hajuvesineen lentää lattialle (hajuvesipullon tietenkin särkyessä, tietenkin). Samassa rytäkässä katkeaa Maman punaisista korkokengistä vasemman kengän korko, ja tähtösemme itse horjahtaa haastateltavansa pöydän päälle. Siinä sitä sitten ollaan, neiti tähtireportteri rähmällään kärsä kiinni haastateltavansa housujen etumuksessa, ja setän itsensä ojennettu käsi törmäyksen voimasta reportterimme pakaran päälle pudonneena.

”Voi luoja”, ajattelee Mama hinatessaan itseään pystyasentoon, ”lienee parasta unohtaa koko haastattelu…”, syvän hiljaisuuden vallitessa suoristavat molemmat vaatteitaan katseet lattiaan suunnattuina.Kun sankarittaremme sitten saa sanotuksi, että: ”Minä tästä taidankin…”, katseiden kohdatessa remahtavat molemmat nauruun. ”Jospa koetamme sitä haastattelua uudelleen jossain mukavammassa paikassa, vaikkapa minun luonani”, sanoo Herra Haastateltava, ja kietoo kätensä tähtösemme hartioiden ympärille.

Mama ottaa toisenkin punaisen korkokengän jalastaan, heittää sen roskiin, ja lähtee Amareissaan sipsuttamaan kavaljeerinsa vierellä.

”Minun nimeni muuten on Prince, Mr Prince R. Bold, ja minunkin lapseni ovat jo lähes aikuisia”.

THE END