Täällä sitä nyt sitten istutaan. Pienen kotikyläni paikallisessa. Vaikka siistihän tämä on, siis sekä kotikyläni että paikallinen. Ja ihan mukavaa väkeä, edelleen sekä kotikylässäni että sen paikallisessa. Suurin osa tulee tänne (nyt ollaan paikallisessa) kuin olohuoneeseensa: tuttuun paikkaan ystävien seuraan, nauttimaan musiikista, laulamaan karaokea ja ottamaan humalat tai vaihtoehtoisesti lärvit. Nuoriso käy täällä enimmäkseen ottamassa alkudrinksuja siirtyäkseen lähikaupungin nuorisopaikkoihin, ja silloin tällöin tänne eksyy joku ihan vaan tutustumismielessä.

Itse käyn täällä ehkä kerran kuukaudessa, joskus jää välistä useampikin kuukausi. Lähinnä vain katselen ympärilleni ja otan muutaman lonkeron, niin, ja pidän paikan omistajan soittamasta musiikista, repertuaarina "laidasta laitaan". Tänään päätimme ystävättäreni kanssa palkita itsemme siivouspäivän ja pitkän kävelylenkin jälkeen. Väkeä on suht` paljon, niinkuin yleensäkin lauantai-iltana. Kello näyttää puolta yhtätoista.

Ystävättäreni Tuija on tanssimassa, niinkuin yleensä, kauniina naisena hän ei montaa hetkeä illassa kerkeä penkkiä kuluttamaan. Muutama tuttu pariskuntakin on viettämässä tanssintäyteistä iltaa. Sitten on muutama Untamo. Untamoiksi kutsun niitä kylän joko naimisissa olevia tai sinkkumiehiä, jotka tuhdeissa pohjissa tulevat vetämään perinteiset lärvit, örveltämään karaokea ja kähmimään kaikkia naispuolisia. Ne naimisissa olevat, ainakin yleensä, päätyvät omiin koteihinsa. Sinkuilla taas käy silloin tällöin flaksi, loppuillasta joku paikallinen sinkkunainen, yleensä tuttu, ottaa paremman puuttuessa sen tutun Untamon. Loput lähtevät jatkoille poikien kesken. Välistä joutuu todistamaan perheriitoja, syrjähyppyjä, ja alkaapa täällä joskus niitä Suuria Romanssejakin.

"Sullon hillittömät hinkit", sanoo vaalea farkkuasuinen mies ja istuu viereeni. Se juo kaljaa, henki haisee pistävästi ja vaatteet ummehtuneelle. En jaksa  vastata. "Lähex joraa?", se kysyy. "Kiitos, mä en...", kerkeän juuri sanoa, kun käytävältä miehen syliin horjahtaa nuori tyttö. Sillä on minihame, rikkinäiset sukkahousut, mokkaiset talvisaappaat ja topin sekä rintsikoiden olkaimet roikkuvat alhaalla. Vaatteet ovat mustia, samoin kuin hiukset, jotka hapsottavat joka suuntaan. Meikit ovat pahasti levinneet ja henki haisee oksennukselta. "Vie mut vittuun täältä", saa tyttö soperretuksi, ja mies tarttuu oitis tilaisuuteen. Yhdessä pari lähtee narikalle ja tilaamaan taksia, mies joutuu tosin hieman kannattelemaan tyttöä. "Minkähänlainen aamu noillakin on?", mietin, "Ikäeroakin vähintään 20 vuotta".

Lähipöydässä alkaa tappelu. Ja tappelijat ovat ihan tuttuja keskenään, kunhan vaan pitää humalapäissään alkaa isotella jostain joutavanpäiväisestä. Tappelijat joutuvat pihalle, onneksi toinen nousee kaveriensa kanssa taksiin lähteäkseen lähikaupunkiin, toinen menee kotiinsa. Jos kävis vessassa. "Helvetti, mikä löyhkä!" Naapuriloossin oven alta tulee oksennuslammikko. Joku käy sanomassa pokelle, joka saa kiskaistua oven auki. Siellä täti istuu housut nilkoissa sammuneena pöntöllä, oksennettuaan ensin housunsa, vessan oven ja lattian. Kaipa hänkin jotenkin pääsee kotiinsa.

"It`s raining men, hallelujah...", tulee levyltä. Valomerkki lähestyy. Juon neljättä lonkeroani ja odottelen kotiinpääsyä. Tuija tulee takkinsa kanssa pöydän viereen:"Hei, me tilattin jo taksi, toi Jame vaikuttaa ihan OK tyypiltä. Mä soitan sulle huomenna, pärjääthän sä?". "Tottakai", mä vastaan, "Menkää vain". Alkaa illan viimeiset hitaat, ja noin 70-vuotias papparainen tulee pokaamaan mulle. "Kiitos, mutta mä en tanssi". Nousen, ja lähden narikasta hakemaan takkiani. Ulkona muutama tuttu kylänmies ja yksi pariskunta houkuttelevat mua jatkoille. "Kiitos, joskus toiste". Lähden kävelemään kotiin, onneksi on matkaa vain reilu kivenheitto.

Kotona kurkistan jääkaappiin, siellä on Tuijan yksi kalja, korkkaan sen ja istuskelen pimeässä keittiön pöydän ääressä. Nää kuppilaillat tulee kuin nauhalta, samalla formaatilla, mutta tietääpähän aina mitä odottaa. Katselen ympärilleni ja olen iloinen, kun päivällä tuli siivottua. Käyn pesemässä meikit pois, vaihdan yöpaidan ja kömmin sänkyyn. "Päivän paras hetki", mä mietin ja nuuhkaisen lakanoita. Pidin petivaatteita päivän parvekkeella, koska oli kirpakka tammikuinen -14 asteen pakkanen. "Tuoksuu pakkanen lakanoissa", ajattelen ja vaivun uneen.